HOSEAN UUTISKIRJE

Syyskuu 2026

Terveiset Filippiineiltä!

Elokuussa iski taifuuni, jota seurasivat tulvat. Näiden katastrofien aikana jaamme aina ruoka-apua perheille ja seurakunnan jäsenille, jotta he selviävät monsuunikauden yli. Sateita on tullut jo kaksi kuukautta tauotta, pidempään kuin koskaan ennen.

Sateista huolimatta järjestimme Hosean pastoreille koulutus- ja seminaaripäivät. Seminaariin saapui myös kaksi pastoria vuoristosta, saaren toisella puolella asuvien heimojen seurakunnista. Emme odottaneet heitä, koska tulvat olivat katkaisseet teitä, ja rankkasade teki matkan hankalaksi moottoripyörällä: ajo kestäisi 8 tuntia. He kuitenkin tulivat, likomärkinä, ja totesivat haluavansa opetusta hekin.

Toinen pastoreista kertoi, ettei heillä ollut enää ruokaa sateiden ja tulvien tähden, ja rahat olivat myös loppuneet. Tavallisesti he saavat tuloja myymällä banaaneja tai juureksia, mutta tulvat ja sateet olivat pilanneet sadon.

Hosean heimopastori

Tämä heimo pastori rukoili ruoan ihmettä. Rukouksen jälkeen hän meni vuoripuroon peseytymään. Sukeltaessaan hän näki joen pohjalla setelin: siinä se seteli odotti juuri oikealla kohdalla, eikä edes kova virta sitä huuhtonut pois! Näin ne ruokarahat tulivat. Jumala todella pitää omistaan huolta monin tavoin.

Saimme kuulla lisää vuoristoheimojen olosuhteista. Toinen pastoreista kertoi, että hänen veljensä on heimopäällikkö, joka asuu neljän tunnin kävelymatkan ja 30:n joen ylityksen takana. Aamuisin heimo aloittaa päivänsä rukouksin. Alue on niin eristynyt, ettei lääkintähenkilöstökään pysty sinne menemään sairastapauksen sattuessa. Hankalan matkan takia heimolaiset eivät edes halua sairaalaan, koska se on liian kaukana. Vakavissa tapauksissa heimon johtaja tekee bambuista lautan, joka on vain muutaman bambukepin levyinen, koska monissa kohdissa isot kivet sulkevat uoman ja aukko on jostain löydettävä. Potilas on lautalla ja päällikkö meloo lauttaa, sekä myös sukeltaa saadakseen lautan ahtaista aukoista esteen toiselle puolelle.

Pojat rukoilemassa

Sairaankuljetuksessa on apuna pari heimon miestä, koska tarvitaan apureita lautan ja sairaan kantamisessa vuoripoluilla sen neljän tunnin kävelymatkan aikana. Tämä heimopäällikkö on uskova mies ja hän on todennut, että tärkein asia on tuntea Jumala ja myös auttaa muita.

Lapset rukoilemassa

Nämä seminaarissa mukana olleet heimopastorit sanoivat haluavansa oppia enemmän Raamatusta, jotta he voisivat paremmin opettaa heimonsa jäseniä. Heidän palveleva asenteensa on todella puhutteleva.

Olen monesti ajatellut: Entäpä jos Jeesus ilmestyisi yhtäkkiä ihmishahmossa eteesi ja kutsuisi sinua seuraamaan itseään? Minne Hän veisi sinut? Jeesus ei hakeudu miellyttäviin paikkoihin eikä suosittujen ihmisten luo. Hänen myötätuntonsa suuntautuu usein pimeisiin ja yksinäisiin paikkoihin. Missä tahansa nuo paikat ovatkin, tarvitsemme rohkeutta kertoaksemme evankeliumin tuntemattomille ihmisille. Joh. 20:21: " Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."

Siunauksin, Anne