| HOSEAN UUTISKIRJE MAALISKUUSSA 2016
Hei, ystävä!
Ja terveisiä saarilta! Kuukausi on jälleen vierähtänyt nopeasti. Kovalla vauhdilla edistyy myös Hosean työ Filippiineillä ja Tyynen valtameren saaristossa. Olemme saaneet nauttia Jumalan suosiota evankeliumin julistuksessa.
 |
 |
| Rakenus työ nosto palkki |
Rakenus työ vie aikaa
|
FILIPPIINIEN TYÖ
Huhtikuussa lähtee Australian Hosea-lähetystiimi kuukaudeksi Filippiineille. Tarkoitus on tavoittaa jälleen kerran niitä alueita, joille vierailijat eivät yleensä eksy, samoin lähisaaria. Saarelaiset odottavat jo innolla kokouksia, koska edellisten vierailujen hedelmät ovat olleet hyviä. Etenkin nuoret odottavat innoissaan, sillä monet näistä syrjäisissä paikoissa elävistä saivat ensi kertaa täyttyä Pyhällä Hengellä.
Cabacungan Hosea-seurakuntamme on edelleenkin jatkanut alueensa aluperäisheimotyötä. Seurakuntalaiset aloittivat jakamalla avustuksia, ruokaa, vaatteita ja käytännön apua, kunnes heimon luottamus oli voitettu. Heimolaiset ymmärsivät, että tarkoituksemme on vilpittömästi auttaa heitä. Monet ovat kohdelleet näitä heimoja väärin, ja ne ovat yhteiskunnan avun ulkopuolella ja suhtautuvat epäluuloisesti muihin. Nyt on tie kuitenkin avautunut evankeliumin julistukselle. Olemme vieneet heille vaatteiden lisäksi moskiittoverkkoja. Näitä verkkoja he ovat toivoneetkin säästyäkseen malarialta, joka on kaikkien ulkona asuvien heimojen ongelma. Cabacungan seurakuntalaisemme ovat opettaneet heimolaisille myös perusasioita, kuten yleistä hygieniaa ja puhtautta. Olen iloinen, että heimolaisilla on nyt kunnon vaatteita. Heidän entinen vaatetuksensa oli vyötäröllä roikkuva kankaanpala, joka ei suojannut kylmältä eikä monsuunisateilta.
Näin siis uusi kenttä on taas avautunut. Uskon, että olemme saaneet olla Jumalan mielisuosiossa senkin tähden, että teemme työtä kaikkein vähäosaisimmille ja kurjille, joista muut eivät piittaa. Tämä on työtä, josta ei jaella maanpäällisiä mitaleita tai jota varten ei saada valtion avustuspaketteja, mutta se on työtä, josta Filippiläiskirje 1:11 sanoo: ”… täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.”
 |
| Cabacunga Manyans |
TONGAN JA FIDZIN KUULUMISIA
Tyynen valtameren saaria on tänä vuonna koetellut Winston-hirmumyrsky. Se runteli ensin Tongaa ja siellä Vava'un saarta, jolla sijaitsee yksi Hosea-kouluistamme. Itse asiassa Winston iski Vava'un saareen kaksi kertaa, puita kaatui, rakennuksia sortui ja kattoja lenteli, mutta jälleen Jumalan varjeleva käsi oli vanhan rakennuksemme suojana, kun ympärillä rymisi. Olimme juuri remontoineet koulurakennuksen ja saaneet vuotavan katon korjatuksi. Sitä ennen katossa oli laivan purjekangas suojana, koska katto oli alkanut vanhuuttaan vuotaa. Remontin ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä korjattu katto kesti! Olimme myös ainoa koulu, joka myrskyvahinkojen jälkeen avasi ovensa ennätysnopeasti. Muutamia oppilaita tuli heti myrskyn jälkeen kouluun tuumien, että kyllä meidän koulu on selvinnyt, ja olihan se.
Dorothy ja lapset ovat myös perustaneet vihannesmaan koulun viereiselle tontille. Maa luovutettiin käyttöömme määräajaksi. Tarkoitus on saada se tuottamaan juureksia ja kasviksia myyntiin ja hyödyttämään kouluamme.
Fidzin saaria Winston pyörremyrsky kohteli vieläkin rajummin ja syöksyi niiden kimppuun 360:n tuntivauhdilla. Fidzi käsittää kaksi pääsaarta, Viti Levun ja Vanua Levun, joista toisessa on hallintorakennukset. Kiitos esirukousten, tuulen kurssi muuttui viime hetkellä ja voimakkain tuuli osui kahden pääsaaren väliin. Myrsky kuitenkin tuhosi pahoin reitillä olevia pikkusaaria ja Viti Levun hallintosaaren pohjoisosaa. Myrsky oli voimakkain, joka tiettävästi koskaan on Fidzi-saarille iskenyt. Se pyyhkäisi mennessään kokonaiset kylät olemattomiin. Samoin se nosti pienen tsunamin, joka teki pahaa tuhoa.
 |
 |
| Pyörremyrsky Winston iso puu putosi |
Pyörremyrsky Winston toinen puu putosi |
Naveivei Wali –nimisessä kylässä Tailevussa monet naiset toimivat niin sankarillisesti Winston-myrskyn aikana, että haluan kertoa heidän tarinansa rohkaisuksi ja esimerkiksi. Näiden naisten sitkeys ja urheus pelasti kymmeniä kyläläistä myrskyssä, joka armotta tuhosi heidän asumuksiaan, mukaan lukien kylän kirkon ja vastarakennetun kokoontumishallin.
Näiden sankareiden joukossa oli viisi äitiä, joista yksi kantoi 90-vuotiasta liikuntakyvytöntä vanhusta turvaan ja neljällä oli vastasyntyneet vauvat, mutta vauvojen lisäksi he vain sitkeästi kantoivat suojaan vanhuksia, jotka olivat liian heikkoja kävelemään. Kylässä oli vain kaksi miestä, sillä nuoret miehet olivat pääsaarella töissä ja vain naiset, lapset ja vanhukset olivat kylässä.
Rouva Vika Sabasaba ei antanut myrskyn pysäyttää kulkuaan, vaikka hän kantoi 86-vuotiasta vanhaa naista mukanaan suojaan. Valitettavasti suojapaikaksi tarkoitetun kokoushallinkin katto lensi pois tuulen voimasta, jolloin ainoa toivo oli enää kylän kirkko. Kirkonkin katon tuuli kuitenkin hajotti, minkä jälkeen kyläläiset olivat olleet käytännössä taivasalla ja Niagaran putouksena alas syöksyvä vesi ryöppysi heidän päälleen. Silloin he nokkelasti päättivät ryömiä kirkon lattian alle, sillä lattian ja maan pinnan välissä oli sen verran rakoa, että he mahtuivat sinne kyyristelemään.
Naiset työnsivät vanhuksen ja heikoimmat kauemmaksi lattian alle. Juuri kun he olivat päässeet sinne, kuului rysäys ja ryminä ja kirkon seinät kaatuivat ja osa lattiastakin sortui tämän painon alla. Näin ollen heillä ei ollut paljon tilaa, ja rouva Sabasaba kertoo, että hänen selkänsä oli ulkona myrskyä päin ja kova tuuli ja sade piiskasi sitä armotta. Lattian alla ei yksinkertaisesti ollut riittävästi tilaa.
Sera Navolulai, nuori äiti, kertoo, että kaikki äidit, joilla oli vauvoja ja pieniä lapsia, käärivät heidät mattojen sisään ja asettuivat itse lastensa päälle suojaksi. Matto suojasi lapsia mutaiselta maalta, ja äidit suojasivat heitä ilmassa lenteleviltä tavaroilta.
Kyläläiset joutuivat olemaan tällä tavalla iltapäivästä aina puoliyöhön asti, kunnes tuuli alkoi hiljetä ja pahin myrsky oli ohitse. Pyörremyrskyn jäljiltä saaret muistuttivat sotatannerta. Myrsky oli vienyt talot, sadon, omaisuuden… Kaikkea tuhoa ei ole ehditty vielä edes arvioida.
Päivämme maan päällä ovat lyhyitä ja arvaamattomia niin kuin Job 8:9 toteaa: ”...päivämme ovat vain varjo maan päällä.”
Meidän tehtävämme maan päällä on kirkastaa Jumalaa palvelemalla muita. Jumala ei antanut meille lahjakkuutta itsekkäisiin tarkoituksiin. Sinä kirkastat Jumalaa kertomalla Hänestä toisille. Meidän etuoikeutemme on esitellä Jeesus lähimmäisillemme ja kertoa heille heidän elämänsä tarkoituksesta.
2 Kor. 4:15 sanoo: ”Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.”
Siunauksin
Anne
Lääkintämissiossa hoideltiin 450 potilasta. Vuokrasimme paikallisen linja-auton
kuljettamaan Gamotin mangya-heimolaisia Bulalacaon heimokirkkoomme, jossa
missio pidettiin, sillä monet lapset ja vanhukset olivat liian heikossa kunnossa
tehdäkseen matkaa jalan. Juuri nyt on flunssa-aika, ja monilla heimolaisilla on myös vikaa keuhkoissa. He asuvat vuorilla risumajoissaan, joissa on kylmää tällä hetkellä. Lisäksi heikko ravinto alentaa immuniteettia, joten kokonainen sairauksien kirjo oli meitä vastassa. Olen todella kiitollinen lääkärille ja hammaslääkärille. He raivasivat kiireiseen aikatauluunsa tilaa varta vasten Hosean lääkintämission tähden.
|
