UUTISKIRJE SYYSKUUSSA 2017
Hei, ystävä!
Aika tuntuu kuluvan nopeutetussa tahdissa, mutta ei toimettomuudessa. Cabacungan Hosea-kirkomme jäsenmäärä kasvaa vauhdilla. Kirkkomme pastoripari on ahkeroinut yhdessä seurakuntalaisten kanssa tuntuvasti heimotyössä köyhien parissa. Uskon, että Herra siunaa jo tämänkin tähden seurakuntaa kasvulla. Yksi kasvun salaisuuksista on ollut, ettei seurakuntalaisia istuteta vain penkin lämmittäjinä, vaan jokainen on saanut olla aktiivisesti työssä. Olen opettanut heille perussäännön: OPPIA, NÄHDÄ, TEHDÄ. Opitaan Raamatun Sanaa, opitaan kulkemalla evankelioivissa tiimeissä, ja viimein voidaan itse toteuttaa, mitä on opittu ja nähty. Tämä on sama metodi, jolla lääkäreitä koulutetaan. Ensin opitaan teoria, sitten nähdään, miten potilas operoidaan, ja viimein osataan itse toimia.
Seurakuntiin on liitytty perhekunnittain, ja olemme järjestäneet useita kastetilaisuuksia. Cabacungan seurakuntaamme liittynyt brother Billy on ottanut vastuun Sablayanin kaupungissa pidettävästä raamattuopetuksesta, sillä Cabacungan pastorimme Jonathan on täystyöllistetty. Olemme lyhyessä ajassa kasvaneet bambukeppien varaan ripustetun pressun alta ihan oikeaan kirkkorakennukseen. Muistan ensimmäisen saarnani pressun alla. Koska me länsimaalaiset emme kestä niin suurta kuumuutta ilman ilmastointia, oli pastorimme vetänyt sähköjohtoja viereisestä talosta vanhaan ropelituulettimeen, joka nosti tukan pystyyn aina, kun ropelin siivet osuivat kohdalle. Pressukirkkomme toiselta sivulta kulki viereiseen kylään johtava savipolku, mutta ei tuo jalankulkuliikenne tuntunut ketään haittaavan. Ihmettelin myös, missä kirkkoon tulijat istuisivat. Pastori vastasi: ”Ne tuovat tuolit mukanaan.” Niinpä, kohta alkoi joukkoa vaeltaa kirkkoon, ja muovituolit keikkuivat pään päällä ja käsivarsilla, jokaisella oli jonkunnäköinen penkki mukana.
|
|
Kastejuhla kirkossa
|
Uudet koulukirjat lapsille
|
Pressukirkkoidea ei toki ole uusi kokemus, sellainen oli meillä Western Highlandissa Papua-Uudella-Guinealla. Ainoa ero tässä kirkossa oli, etteivät pressunkappaleet olleet kattona, vaan niistä oli tehty tontin ympärille puoliseinä. Kysyin tyhmän kysymyksen: ”Mitä jos sataa?” ja sain yhtä tyhmän vastauksen: ”Sehän on vain vettä, entä sitten?”
Manilassa Ritzalin alueella sijaitseva Hosea-seurakuntamme on kasvanut myös. Pastori Ricky on saanut avukseen kakkospastorin, joka nyt aloittaa toisella alueella Hosea-työn ja raamattutunnit paikallisille. Olen syvästi kiitollinen kaikista paikallisista pastoreistamme. He ovat laatujoukkoa, ahkeria Jumalan Sanan julistajia, jotka tekevät koko ajan jalkatyötä omassa ympäristössään. Pastorin työ meillä on kutsumustyö, ja jokaisen on rakennettava oma toimeentulonsa. Jos työ on Herrasta, se menestyy ja kasvaa. Mamburaon pääpastorimme Sonio auttaa kaikessa organisoinnissa uusia seurakuntiamme toimien hengellisenä isänä muille. Olen usein ihmetellyt pastoriemme sydämen laatua. Kun kakkospastoria tarvitaan kasvun myötä, he jakavat omasta palkastaan toiselle, kunnes tämä pystyy saamaan oman palkan uudesta seurakunnasta. Kyseessä ei aina ole raha, vaan köyhissä maissa tarvikkeet usein kulkevat vaihtokauppana: kun annat tietyn määrän riisiä, saat vastalahjaksi kalan jne. Olen monasti tuuminut, että jos maailmantalous romahtaa, slummeissa ei tapahtuisi näkyvää muutosta: he jatkaisivat kuten ennenkin. Ihminen syö kylvämäänsä hedelmää, joko hyvää tai pahaa, mutta ainoa pysyvä hedelmä on Herrassa. Sananlaskut 8:19 sanoo: ”Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeaa parempi.”
Olemme Filippiineillä myös iloinneet siitä, kuinka tämänvuotisten koulukkaiden vanhempia on tullut uskoon ja heitä on kastettu. Näin koulutyömme on menestynyt sekä akateemisesti että hengellisesti. Jumala antoi avaimet ihmisten sydämiin koulutyön kautta. Olemme saaneet olla valona pimenevässä maailmassa myös avustustyömme kautta, sillä se avasi ovet alkuperäisheimojen työhön. Viljavainiot olisivat suunnattomat levitä joka suuntaa, varallisuutemme siihen ei vain valitettavasti riitä.
Marraskuussa Hosea saa vierailulle Reisin pariskunnan Suomesta sekä pastori Foisilin Ranskasta. Norjasta nuorisotyöhön jälleen kerran joulukuuksi tulee Nathan Osnes. Siinä se vuosi taas vierähti! Ensi vuonna uudet haasteet odottavat.
|
|
Rakennus kuva 1
|
Rakennus kuva 2
|
MAJATALO /OPISTO
Majatalorakennuksemme työt ovat päässeet taas vauhtiin, Taifuuni- ja monsuunikausi on onneksi ohi. Taifuunit ovat arvaamattomia, ja ne voivat nousta tyhjästä häiriköimään. Herran käsi on suojannut meitä niiden vahingoilta. Näin ollen jatkamme rakennusta pala palalta, aina siihen pisteeseen, kun varat sallivat. Tällainen uskossa rakentaminen kysyy erityistä ”hermokuminauhaa”, ja ajoittain sitä tuskailee unettomia öitä ihmetellen, miten joku voi vapaaehtoisesti tällaiseen päänsä pistää. Sitten näkee, kuinka Herra pelastaa kokonaisen perheen kerralla, ja kokee, kuinka työ kantaa hedelmää, kuinka opettajat ahertavat sydämestään pikku palkalla lähetyskutsun tähden, pastorit vaeltavat puskissa vaikeassa maastossa vain yhden sielun tähden, ja häpeää, kuinka kehtaakin valittaa pienestä nikottelusta rakennustyömaalla. Ikäkin on vain numero passissa. Aikaisemmin tuskailin rakennuksen perustusten kalleutta, että pitääkö tätä nyt rakentaa kuin pommisuojaa, sehän maksaa. Muutaman taifuunin jälkeen ymmärrys on hiutaleen verran kasvanut.
Ystäväni Satu Koivisto on tehnyt "taviskielellä" keittokirjan, johon olen pyöräyttänyt muutaman kuvankin. Sadun herkut sulavat suussa. Kirja maksaa vain kympin, ja sen koko tuotolla tuetaan majatalon / opiston keittiön rakentamista, jotta saisimme tuleville kokeille kunnon varusteet ja jottei aina tarvitsisi tehdä ruokaa taivasalla. Suosittelen tätä kirjaa kenelle hyvänsä, ja se sopii erityisen hyvin lahjaksi. Tilatkaa ihmeessä muutama kirja kätköihinne, niin kotoa löytyy aina viemistä juhliin ja pikku lahjaksi. Kirjaan voi tutustua lähemmin ja sitä voi tilata osoitteessa www.kokkisottaa.com
|
|
Kirjan kansi |
Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin.
|
TONGAN KOULU
Herra on siunannut myös Tongan koulumme toimintaa. Siellä Hosealle on annettu niitä alakouluikäisiä lapsia, jotka eivät ole pärjänneet valtion kouluissa. Heillä on ollut vaikeuksia lukemisessa ja muissa perusasioissa, ja vanhemmat ovat anoneet kouluamme ottamaan näitäkin lapsia opetukseemme. Tämä on iso haaste koulumme johtajalle Dorothylle, mutta hän suostui urakkaan. Muistakaa Dorothya rukouksin! Vastaavia haasteita on meillä myös Filippiinien kouluissamme, ja olemme perustaneet ”erityisluokan” intensiivistä opetusta tarvitseville. Erityisesti opettajamme Danillo on saanut nämä lapset sydämelleen.
Sydämellisin siunauksin haluan kiittää jokaista esirukoilijaa! Teette upeata työtä. Kiitän myös lahjoittajia ja kaikkia, jotka ovat tässä työssä mukana jollain tavalla.
Anne
Lääkintämissiossa hoideltiin 450 potilasta. Vuokrasimme paikallisen linja-auton
kuljettamaan Gamotin mangya-heimolaisia Bulalacaon heimokirkkoomme, jossa
missio pidettiin, sillä monet lapset ja vanhukset olivat liian heikossa kunnossa
tehdäkseen matkaa jalan. Juuri nyt on flunssa-aika, ja monilla heimolaisilla on myös vikaa keuhkoissa. He asuvat vuorilla risumajoissaan, joissa on kylmää tällä hetkellä. Lisäksi heikko ravinto alentaa immuniteettia, joten kokonainen sairauksien kirjo oli meitä vastassa. Olen todella kiitollinen lääkärille ja hammaslääkärille. He raivasivat kiireiseen aikatauluunsa tilaa varta vasten Hosean lääkintämission tähden.
|